Olipa mieltäylentävä junamatka.. muutenkin väsyttää koulupäivän jälkeen ja on se ihanan flunssanen olo, kun alkaa päivät viileneen.

Tuli taas toistamiseen selville ettei kaikilla muijilla oo kaikki oikeen kotona siel nupissa kun ei liikkuvassa junassa osaa ottaa penkin selkänojan kahvasta kiinni vaan piti se käsi sitten läsäyttää naamaan, mun naamaan mur.. Tietenkin piti vielä siinä samalla lennähtää syliinkin. Ei edes osannut muuta kuin nauraa asialle kanaparvensa kanssa, eikä mieleen juolahtanut ollenkaan pyytää edes anteeksi. Mikä teitä oikeen vaivaa? Kuolkaa jo sukupuuttoon.. ei teitä aivottomia, ylimeikattuja puuterihuiskuja kukaan jaksa saatika kaipaakaan.

Sentäs kaveri lupautu tapaan tänään.. Vähän seuraa illaks siis, muuta kuin kone, pleikkari ja kirjat ... No life?