Olipa mieltäylentävä junamatka.. muutenkin väsyttää koulupäivän jälkeen ja on se ihanan flunssanen olo, kun alkaa päivät viileneen.

Tuli taas toistamiseen selville ettei kaikilla muijilla oo kaikki oikeen kotona siel nupissa kun ei liikkuvassa junassa osaa ottaa penkin selkänojan kahvasta kiinni vaan piti se käsi sitten läsäyttää naamaan, mun naamaan mur.. Tietenkin piti vielä siinä samalla lennähtää syliinkin. Ei edes osannut muuta kuin nauraa asialle kanaparvensa kanssa, eikä mieleen juolahtanut ollenkaan pyytää edes anteeksi. Mikä teitä oikeen vaivaa? Kuolkaa jo sukupuuttoon.. ei teitä aivottomia, ylimeikattuja puuterihuiskuja kukaan jaksa saatika kaipaakaan.

Sentäs kaveri lupautu tapaan tänään.. Vähän seuraa illaks siis, muuta kuin kone, pleikkari ja kirjat ... No life?

Joo, tuli pitkästä aikaa käytyä poikakaverin veljen ja hänen tyttöystävänsä luona kylässä.. On jokasella ollut sen verran kiireitä ettei ole tultu nähtyä, mutta tänään sitten pyysivät kyläilemään ja moikkaamaan pikku-matoa,  joka pitkän harkinnan jälkeen oli hankittu. Oli kyl oikeesti melko pikkunen, vajaa 50 senttinen, vasta puol vuotta vanha.. Mutta nätti veitikka se oli! Haisteli hirmusesti, kieli vilkkuen kun käden ympäri luikerteli. En oikeen uskaltanu muuta kun antaa sen mennä kättä pitkin ettei se vaan menis rikki; niin ohut ja heiveröinen se oli, ainakin omasta mielestäni.. Mulla kun on ollu vaan noita tanttamaisia marsupökkelöitä.

Huoh, poikaystäväkin lähtee huomenna lappiin, jonnekin äkäslompoloon(?) vaeltamaan kurssilaistensa kanssa ja tulee vasta lauantaina.. Leikin orpoa siis ensviikon. Onneks sain siltä lainaan Juoppohullun päiväkirjan pari ensimmäistä osaa ettei aika käy pitkäksi. Ja kunhan kavereilla on aikaa tavata niin avot.

Lauantaiksikin pitäisi jostain taikoa synttärilahja tuttavalle kun pyöreitä täyttää.. oikeen kakskymppisiä. o/